Socom sosiaalityön rakenteita ja käytänteitä muokkaamassa

Hämäläinen (2014, 65, 74-75) jäsentää sosiaalityön modernin yhteiskunnan ammatillisena toimintajärjestelmänä, jossa yhdistyvät tutkimus, teorian muodostaminen ja yhteiskunnallisen tehtävän toteuttaminen tutkimukseen rakentuvan koulutuksen ansiosta. Sosiaalityössä tulee pyrkiä pois järjestelmä- ja virastokeskeisestä kehittämisestä, jottei se liikaa kahlitse luovaa ja kokeilevaa työotetta. Näin voidaan vaikuttaa sosiaalityön asiantuntijuuden näkyvyyteen kunnallisessa päätöksenteossa, strategiatyössä ja palvelujärjestelmän mekanismeissa. Heinonen (2007, 15, 24-25) selostaa, että sosiaalityön kehittäminen on usein projektiluontoista. Sosiaalityöntekijöiden tulisi asiantuntijoina aiempaa enemmän osallistua kehittämiseen tutkivalla ja arvioivalla työotteella, jotta voidaan paremmin ennakoida ja vastata muuttuviin palvelutarpeisiin. Koska työn ohella kehittäminen on koettu haastavaksi, hakeudutaan perustyöstä kehittämistyöhön. Sosiaalialan osaamiskeskusten rooli on tässä merkittävä. Olemassa oleviin verkostoihin (yli kuntarajojen ja tieteenalojen) perustuvan kehittämistyön onnistumiseen vaikuttaa alueellisesti esimerkiksi kehittämistyötä johtavien ja tekevien asiantuntijoiden määrä. Socomissa sosiaalityöntekijöitä on toimitusjohtajan lisäksi yksi, henkilöstön perustuessa erilaisiin koulutustaustoihin. Tämä mahdollistaa yhteistyökumppaneiden lisäksi tieteenalojen ylittävää työskentelyä. Henkilömäärällisesti Socom on hyvin resursoitu, sillä keskimäärin sosiaalialan osaamiskeskuksissa on keskimäärin 10 henkilöä töissä, Socomissa 24. Socomin painopiste on tällä hetkellä alueellisissa (Etelä-Karjala/ Kymenlaakso) kehittämishankkeissa. Kansainvälistä yhteistyötä sisältyy Bridging – Vammaisten kansalaisuus ja työllisyyden uudet mahdollisuudet ja VALO – Lapsiperheiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin vahvistaminen hankkeisiin. Palvelutoiminnassa HENKKA, lapsen edunvalvonnan koordinointi lastensuojelu – ja rikosasiassa sekä sosiaali- ja potilasasiamies -toiminta keskittyvät alueelliseen kokonaisuuteen. Aiemmin Socom on osallistunut esimerkiksi valtakunnalliseen hankkeeseen ”PRO SOS -uudenlaista sosiaalityötä yhdessä rakentamassa”. (Kortelainen 2019; Raikaslehto & Sippu 2019; Socom 2016a; 2016c;2016d;2016g; 2016h; 2018a.)

Rakeenteellinen sosiaalityö voidaan jakaa tieto-, strategia-, inkluusio- ja oikeudenmukaisuustyöhön. Tietotyöllä paikannetaan yhteiskunnassa olevia epäkohtia. Strateginen työ on yhteiskuntapoliittista visiointia ja ratkaisuvaihtojen hakemista. Inkluusiotyön tarkoituksena on mahdollistaa kansalaisten osallistuminen ja vaikuttaminen. Oikeudenmukaisuustyössä vaalitaan ja edistetään oikeuksia sekä kehitetään palveluja ja edistetään tasa-arvoa. (Heinonen 2014, 40-41, 74-76.) Nämä rakenteellisen sosiaalityön osa-alueet voivat toteutua parhaiten tuloksellisessa, kehittämiseen painottuvassa työskentelyssä. Socomissa rakenteellista sosiaalityötä tehdään monialaisissa verkostoissa, esimerkiksi havainnoiden tai selvittäen hanke- ja palvelutuotannon asiakkaiden ja kohderyhmäosallistujien tarpeita ja kokemuksia. Heinonen (2014, 40) muistuttaa, että 1980-luvulla sosiaalityön kohdatessa yksilökohtaisen työn kritiikkiä, alettiin rakenteellista sosiaalityötä kohdentaa yhteiskunta- ja yhteisötasolla ilmeneviin ilmiöihin, tiedontuotannon ja raportoinnin muodostuessa tärkeiksi osa-alueiksi. Socomin toiminnassa yhteiskunnallinen vaikuttaminen on arkipäivää erilaisten hankesuunnitelmien, kehittämis- ja palvelutuotantoon sisältyvän toiminnan sekä määräaikaisten raportointien muodossa (hankkeiden loppuraportit, sosiaali- ja potilasasiamiestoiminnan toimintakertomukset). Bridging -hankkeessa (XAMK 2019) kehitetään kansainvälisessä yhteistyössä toimintamalleja kehitysvammaisten ihmisten kansalaisuuden ja osallisuuden vahvistamiseksi. Sillä myös ylläpidetään keskustelua kehitysvammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden toteutumisesta ja lisätään yhteiskunnallista tietoisuutta”. Hankkeet Socomissa toteutuvat kehittämisprosessimaisena toimintana (kts. Bridging –hanke kehittämisprosessina). Socomin tuottamia selvityksiä, toimintakertomuksia ja hankeraportteja voidaan hyödyntää rakenteellisen sosiaalityön erityispiirteiden ja alueellisen hyvinvoinnin kehittämisen tiedon välineinä. Mikäli kehittäminen toteutuu irrallaan käytännön työstä, käytännön kokemuksista saadun tiedon hyödyntämiseen liittyvät haasteet tulee huomioida (Heinonen 2007, 29).

SIIRRY LUKUUN 4

TAKAISIN PORTFOLION SISÄLLYSLUETTELOON

TAKAISIN PAKINANURKKAAN