oppiminen
Suorittajasukupolven muutostoive
On asioita, joita monet viimeistään vanhemmaksi tulevat pohtivat tekevänsä toisin kuin omat vanhempansa lapsen syntymän jälkeen. Ja vanhemmuuden aikana tulee tästä päätöksestä huolimatta tilanteita, jolloin huomaa tekevänsä samoin kuin omat vanhempansa. Myös muilla, kuin vanhemmaksi tulevilla esiintyy tilanteita, jolloin tunnistetaan tekevänsä kuten omat vanhemmat. Tapoja, joita ei haluaisi toistaa omassa elämässään. Mikä meni pieleen, saattaa mielessä kysymyksenä liikkua. Ei välttämättä mikään. Ja silti omaan toimintatapaan voi tavoitella muutosta.
Esimerkiksi lastenpsykiatri Jari Sinkkonen puhuu siitä, kuinka aiemmin ylenpalttinen reipastaminen teki suorittajasukupolven. Sukupolven, jolle ei sallittu esimerkiksi itkemistä, sillä itkemättä oleminen oli reippauden merkki. Tuolloin lapsi saattoi jäädä vaille aikuiselta saamaa lohdutusta. Oli opittava tukeutumaan haastavissa tilanteissa itseensä. Arvostettiin lapsen itsenäisyyttä, kykyä suorittaa fyysiset toimen ilman aikuisen läsnäoloa ja tunteiden ilmaisun hetkellä saattoi aikuinen poistua tilanteesta. Sinkkosen mukaan kyseessä on Väestöliiton sivuilla tarkemmin esitelty välttelevä kiintymyssuhdemalli, jonka seurauksena lapselle voi kehittyä myönteinen käsitys itsestä ja muista kielteinen, jonka vuoksi ei voi turvautua muiden apuun. Pyrkimyksenä on autonomia ja kontrolli, joiden vuoksi epäonnistumisia on vaikea hyväksyä. Pyrkimyksenä on myös ristiriitatilanteiden aikana oleva etäisyys. Keskiössä voivat olla työ ja harrastukset. Vanhempien kritisointi ja ahdistavien lapsuuden aikaisten kokemusten mieleen palauttaminen voi olla vaikeaa. Työelämässä voi olla herkemmin uupuvampi. Kuulostaako tutulta?
Se, mikä on äidinmaidosta alkaen selkärankaamme ohjelmoitu, ei poistu ilman tietoista, uuden toimintatavan harjoittelua. Siihen tarvitaan opitun toimintatavan poisoppimista, muutostoive. Välttelevässä kiintymyssuhteessa kasvanut voi tavoitella muutosta omaan tapaan toimia yksilönä. Välttelevässä kiintymyssuhteessa kasvaneen muutostoiveen myötä voidaan alkaa tunnistaa tietyn toimintatavan aktivoivia ennusmerkkejä ja oppia toimimaan toisin ennusmerkkien aktivoituessa. Hän voi työstää aiemmin oppimaansa ja tavoitella toivomaansa tapaa toimia psykoterapeutin tuella turvallisessa ympäristössä ja vuorovaikutuksessa. Opittua, uutta toimintatapaa voi sujuvasti hyödyntää arkielämän eri tilanteissa koko oppimisprosessin ajan.
Uusien taitojen myötä välttelevässä kiintymyssuhteessa kasvanut voi oppia muun muassa olemaan aiempaa rennompi, vähemmän kontrolloiva, enemmän kriittisiä äänenpainoja hyväksyvämpi sekä sallivampi omille ja toisten tunnekokemuksille.