pakina

Mankeloinnista hermolepoa öihin

Posted on Updated on

Pidän erityisen paljon mankeloiduista lakanoista. Niistä tulee usein mieleen  hotellissa olevat vuodevaatteet. Monet ovat kysyneet, mikä ihme saa mankeloimaan. Miun kohdalla ehdottomasti se, että mankeloitu lakana tuoksuu aivan taivaalliselle ja ihoni ei kutia, jolloin nukun yöni rauhallisemmin. Mankelointi ei miulle ole kuitenkaan vain mankelointia, pelkkää kotityön suorittamista.

Copyright: Minna Kivimäki

Mankelointi on myös leppoisaa puuhaa, kirjaimellisesti myös pään tyhjentämistä, sillä siinä ohella usein järjestelen pään sisäisiä asioita ja suunnittelen tulevaa. Asettelen myös huomattavasti herkemmin siinä ohella mankelin ympärillä olevia tavaroita paikoilleen tai uudella tavalla “sisustaen”.

Copyright: Minna Kivimäki

Saatan jopa hulavannetta välillä pyörittää luppoaikana, kun tekstiili pyörii mankelissa materiaalista riippuen 2-5 minuuttia kerrallaan. Ja tietenkin kuuntelen musiikkia, tänään pauhasi Tina Turner.

Kuvalähde: Youtube-music

Nykyajan kuiduista pehmeä pellava on osoittautunut haastavaksi mankeloitavaksi. Mutta on varsin ihana materiaali käytössä. Olen havainnut, että nykyajan lakanakangas ei ole yhtä kestävää kuin “entisajan” pitsireunaiset ja käsin kudotut.

Copyright: Minna Kivimäki

Mankeloinnista on monia hyötyjä, sillä mankeloitu lakana, tyynyliina, leivin- tai pöytäliina

  1. on sileä ja tuntuu siten iholle hyvältä eikä kutita
  2. kerää vähemmän pölyä itseensä kuidun ollessa litistetty
  3. sitoo huonommin likaa itseensä kuidun ollessa litistetty
  4. vie vähemmän tilaa kaapista

Nykyään, erityisesti lakanoissa on usein alahelmassa napit tai vetoketju, mikä hankaloittaa lakanan mankelointiprosessia. Youtube-videossa näytetään miten napillinen lakana mankeloidaan, jotta napit ja mielestäni myös vetoketjut eivät kärsisi.

Martat neuvovat toteuttamaan mankeloinnin seuraavalla tavalla:

  1. “Jos pyykki on päässyt kuivumaan, kostuta se lämpimällä vedellä, mieluummin liian vähän kuin liikaa.
  2. Kääri se muoviin 1/2–2 tunniksi, jotta kosteus tasoittuu.
  3. Vedä ja oio liinavaatteet. Valmista pyyhkeistä ja tyynyliinoista sopivia nippuja limittäin.
  4. Mankeloi. Vedä mankeliliina suoraksi, käynnistä mankeli, syötä tekstiilejä mankeliin molemmin käsin tasoittaen. Lakanat syötetään pituussuunnassa kahtia taitettuna taitereuna edellä, varo ryppyjä.
  5. Anna kuivua ennen kaappiin taittelua, etteivät tekstiilit homehdu.
  6. Taita kaappiisi sopivaksi.”

Itselläni on hieman eri tyyli. Viikkaan ja vedän useimmiten mankeloitavat tekstiilit ennen niiden kostutusta. Käytän tähän mielelläni toisen perheen jäsenen apua. Tosin yksinkin hätätapauksessa viikkaus onnistuu.

Copyright: Minna Kivimäki

Koska usein miulla on kerralla noin parin kuukauden erä mankeloitavana, en laita tekstiilejä kostutuksen jälkeen muovin alle, vaan pinoan ne yhteen tai kahteen pinoon ja ennen mankeloinnin aloittamista käännän pinot ympäri, jolloin päällimmäiset joutuvat aiempien alimmaisten tavoin “paineen alle” ja kosteus tasoittuu paineen avulla.

Copyright: Minna Kivimäki

Mankelista laitan tekstiilit kuivumaan kuivausoksalle ja/tai henkariin pienimmät (esim. tyyny- tai leivinliina). En kuitenkaan mankeloi pyyhkeitä, koska mankelointi litistää/sulkee kuituja, jolloin olen ajatellut sen heikentävän pyyhkeen imukykyä. Vai pitäisiköhän sitä sittenkin kokeilla puhtaampana pysymisen ajatuksella? Mankelointi ei ole kuitenkaan ihan kevyttä hommaa ja siksi voi olla, että pyyhkeet saavat jatkossakin olla mankeloimatta.

Mankelointiin kuluu harvakseltaan tehtynä melko paljon aikaa, käytännössä 3-5 tuntia, kun mankeloi noin kahden kuukauden tekstiilejä. Aika sisältää kaikki vaiheet tekstiilien viikkauksesta mankelointikuntoon ja aina kaappiin asti. Kostutukseen kuluu noin 2-3 sumutepullollista vettä ja jo se vaiheenaan kestää vajaan tunnin. Osa vedestä tietenkin roiskuu lattialle, joten kaakeli on turvallisin materiaali kosteusvaurion ehkäisyn kannalta.

Copyright: Minna Kivimäki

Moni on pohtinut, mistä olen mankelointi kipinän saanut ja oppinut. Niinpä, sitä mietin viimeeksi tänään itsekin, kun mankelia käytin. Ja juu, en oppinut sitä äidinmaidon kautta “verenperintönä”, enkä keneltäkään sukulaiselta. Mankeloinnin opin talouskoulussa. Talouskoulun oppisisältöön tuolloin sisältyi kodinhoidollisia, käsitaidollisia ja taloudellisten taitojen oppimista. Monesti olen miettinyt, että paljon olen siitä hyötyä saanut ja että kaikkien nuorten pitäisi kyseinen puolivuotinen ajanjakso suorittaa. Mieleen painuvimmat asiat tuosta opinjaksosta olivat viikon ajan ruoanlaitto ennalta-annetun budjetin perusteella, pullapitkon letitys, wienertaikinan tekeminen, lohen paistaminen ja mateen nylkeminen.

Talouskoulut ovat saaneet alkunsa Marttojen ansiosta vuodesta 1908 alkaen. Myöhemmin, 1980-luvulla kaupungit ja koulutuskuntalaitokset ostivat talouskoulutoiminnan Martoilta ja vuodesta 2015 alkaen talouskoulun oppisisältöä on sulautettu valmentavan opetuksen (Valma) yhteyteen.

Ja kyllä, olen opettanut mankelointia jälkikasvullenikin. Lupaan myös jatkossa opettaa nykyisessä tai tulevassa lähipiirissä niille, jotka sitä taitoa kaipaavat. Ja kyllä, suoraan kuivausrummusta otettu sopivan kostea tekstiili on ehkä helpompi ja nopeampi mankeloitava, kun jäisi erillinen kostutusvaihe pois. Ehkä se on asia, joka miun olisi syytä ottaa käyttöön ja huomioiden myös pyykinpesuajat pyykin jälkikäsittelyn nopeuttamiseksi. Mankelointi on kuitenkin taito ja perinne, jota mie haluan siirtää eteenpäin.

Suorittajasukupolven muutostoive

Posted on Updated on

On asioita, joita monet viimeistään vanhemmaksi tulevat pohtivat tekevänsä toisin kuin omat vanhempansa lapsen syntymän jälkeen. Ja vanhemmuuden aikana tulee tästä päätöksestä huolimatta tilanteita, jolloin huomaa tekevänsä samoin kuin omat vanhempansa. Myös muilla, kuin vanhemmaksi tulevilla esiintyy tilanteita, jolloin tunnistetaan tekevänsä kuten omat vanhemmat. Tapoja, joita ei haluaisi toistaa omassa elämässään. Mikä meni pieleen, saattaa mielessä kysymyksenä liikkua. Ei välttämättä mikään. Ja silti omaan toimintatapaan voi tavoitella muutosta.

Esimerkiksi lastenpsykiatri Jari Sinkkonen puhuu siitä, kuinka aiemmin ylenpalttinen reipastaminen teki suorittajasukupolven. Sukupolven, jolle ei sallittu esimerkiksi itkemistä, sillä itkemättä oleminen oli reippauden merkki. Tuolloin lapsi saattoi jäädä vaille aikuiselta saamaa lohdutusta. Oli opittava tukeutumaan haastavissa tilanteissa itseensä. Arvostettiin lapsen itsenäisyyttä, kykyä suorittaa fyysiset toimen ilman aikuisen läsnäoloa ja tunteiden ilmaisun hetkellä saattoi aikuinen poistua tilanteesta. Sinkkosen mukaan kyseessä on Väestöliiton sivuilla tarkemmin esitelty välttelevä kiintymyssuhdemalli, jonka seurauksena lapselle voi kehittyä myönteinen käsitys itsestä ja muista kielteinen, jonka vuoksi ei voi turvautua muiden apuun. Pyrkimyksenä on autonomia ja kontrolli, joiden vuoksi epäonnistumisia on vaikea hyväksyä. Pyrkimyksenä on myös ristiriitatilanteiden aikana oleva etäisyys. Keskiössä voivat olla työ ja harrastukset. Vanhempien kritisointi ja ahdistavien lapsuuden aikaisten kokemusten mieleen palauttaminen voi olla vaikeaa. Työelämässä voi olla herkemmin uupuvampi. Kuulostaako tutulta?

Kuvalähde: Pixabay.com

Se, mikä on äidinmaidosta alkaen selkärankaamme ohjelmoitu, ei poistu ilman tietoista, uuden toimintatavan harjoittelua. Siihen tarvitaan opitun toimintatavan poisoppimista, muutostoive. Välttelevässä kiintymyssuhteessa kasvanut voi tavoitella muutosta omaan tapaan toimia yksilönä. Välttelevässä kiintymyssuhteessa kasvaneen muutostoiveen myötä voidaan alkaa tunnistaa tietyn toimintatavan aktivoivia ennusmerkkejä ja oppia toimimaan toisin ennusmerkkien aktivoituessa. Hän voi työstää aiemmin oppimaansa ja tavoitella toivomaansa tapaa toimia psykoterapeutin tuella turvallisessa ympäristössä ja vuorovaikutuksessa. Opittua, uutta toimintatapaa voi sujuvasti hyödyntää arkielämän eri tilanteissa koko oppimisprosessin ajan.

Uusien taitojen myötä välttelevässä kiintymyssuhteessa kasvanut voi oppia muun muassa olemaan aiempaa rennompi, vähemmän kontrolloiva, enemmän kriittisiä äänenpainoja hyväksyvämpi sekä sallivampi omille ja toisten tunnekokemuksille.

Pakinanurkka

Posted on Updated on

Pakinanurkassa laitan havaintojani, mietteitäni ja pohdintojani erilaisista asioista laajemmalti luettavaksi.

Mielelläni näkisin myös keskustelua ja palautteita aiheisiini liittyen. Tästä syystä päätin myös, että pakinanurkan tekstejä voi kommentoida, mikä edellyttää kuitenkin asiallista keskustelulinjaa. Mikäli kommentointi muuttuu asiattomaksi, julkaistaan kommentit vasta esitarkastuksen jälkeen. Näkisin mielelläni tämän yhtenä vastavuoroisena vuorovaikutuskanavana 🙂 .

Kuvalähde: Pixabay.com

Tarkemmin pakinanurkan ideologiasta kerron “pakinanurkan ideologiasta” tekstissä. Muutoin jatkossa julkaisen teksit artikkelivalikon alla sivuston oikeassa laidassa, jossa julkaistaan myös pakinanurkassa sanottuja kommentteja.