Havaintoja ja pohdintoja sote-alan etiikasta ja kohtaamistaidoista asiakirjoissa

Posted on 3.4.2022 Updated on 3.4.2022

Olen joutunut paneutumaan viime aikoina potilaan/ asiakkaan eettisten ja kohtaamistaitojen hallintataitojen näkyvyyteen sotessa asiakirjamerkintöjen muodossa. Valitettavan paljon olen törmännyt siihen, että erityisesti lääkäreiden teksteissä on puutteita, joita joutuu vaatimaan korjaamaan. Kiinnostuin selvittämään miten paljon näitä taitoja on ammatillisissa opinnoissa eri sote-ammattikunnilla. Eli vertailun vuoksi tsekkasin lähi-ja sairaanhoitajien (käsittää myös kätilöt, ensihoitajat, terveydenhoitajat) sekä lääkäreiden opintokokonaisuuksien sisältöjä nykyisin. Näyttää olevan niin, että lähi- ja sairaanhoitajien opinnoissa ei ole lainkaan etiikkaa opintoihin sisällytetty. Sen sijaan lääkäreiden opinnoissa on pakollisena, voi myös opiskella etiikkaa valinnaisena lisää. Puolestaan ihmisten kohtaamistaitoa on sisällytetty ”lääkärin etiikka 2021” oppaaseen usean sivun verran.

Sairaanhoitajien eettisissä ohjeissa kohtaamiseen liittyvät asiat ovat tiivistetty muutamaan, lauseeseen: ”Sairaanhoitaja kunnioittaa ihmisarvoa elämän kaikissa vaiheissa ja kohtaa jokaisen potilaan arvokkaana yksilönä. Sairaanhoitaja kunnioittaa potilaan itsemääräämisoikeutta sekä tukee ja kannustaa potilasta osallisuuteen hoidossaan ja sitä koskevassa päätöksenteossa. Sairaanhoitaja kohtelee potilaita oikeudenmukaisesti ja yhdenvertaisesti. Sairaanhoitaja hoitaa jokaista potilasta samanarvoisesti, huomioiden kunkin yksilöllisen elämäntilanteen ja hoidon tarpeen.”

Lähihoitajien eettisissä ohjeissa on täsmällisemmin: ”Lähihoitajan ammatissa tarvitaan vahvaa ammattietiikkaa, hyviä vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja, tutkitun tiedon hyödyntämistä sekä käytännön työtaitoja. Jokainen opiskelija ja ammattiin valmistunut lähihoitaja vastaa työssään ammattietiikan toteutumisesta ja yhteisen hyvän edistämisestä. Ammattieettiset ohjeet on tarkoitettu tukemaan alan opiskelijoita ja työntekijöitä erityisesti tilanteissa, joissa he tekevät asiakkaan elämään, hyvinvointiin ja oikeuksiin vaikuttavia valintoja ja päätöksiä. Eettiset ja moraaliset valinnat ovat läsnä joka hetki: jokainen teko tai tekemättä jättäminen on eettinen valinta. Lähihoitajilta vaaditaan hyviä ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitoja, rehellisyyttä sekä kykyä toimia erilaisten ihmisten kanssa. Ammattieettisen osaamisen avulla varmistetaan ihmisten oikeuksien toteutuminen ja hyvinvointi mahdollisimman tasapuolisesti asiakkaiden ja asiakasryhmien välillä. Tavoitteena on hyvän elämän ja oikeudenmukaisuuden edistäminen yhteiskunnassa. Työntekijän eettisyys ilmenee kaikessa toiminnassa. Ajattelun tasolla eettinen harkinta on ammatilliseen toimintaan liittyvien valintojen, valittujen keinojen kohteiden ja keinojen käytön seurausten tutkimista ja käsittelyä. Puheessa korostuu toisten ihmisten kunnioitus ja oikeudenmukaisuus. Toiminnan tasolla eettisyys konkretisoituu tekoina ja näkyy luottamuksellisen suhteen rakentumisena asiakkaan ja ammattilaisen välille.”

Itselleni heräsi näiden pohjalta kysymys siitä mihin on hävinnyt eettisten opintojen jaksot opintokokonaisuuksista eri opintotasoilla? Katselin omaa opintohistoriaani ja sen perusteella etiikkaa ja psykologiaa oli kodinhoitaja-opinnoissa, ammattirakenteiden muututtua työllisyyspoliittisena koulutuksena järjestetyissä lähihoitajaopinnoissa oli sosiologiaa sekä viestintä- ja yhteistyötaitojen opintoja, sosinomiopinnoissa oli asiakastyön opintoja, viimeisin YTM-opinnot sosiaalityö pääaineena sisältää vuorovaikutustaito-opintojakson ja runsaasti lainsäädännöllisiä teemoja sisältäviä opintoja.

Nyt pohdin että ajatellaanko moniin opintoihin liittyen eettisten ja ihmisten kohtaamistaitojen olevan A) sisäsyntyisiä tai aiemmin jo muissa yhteyksissä opittuja, B) niillä ei ole merkitystä opintojen ja tulevan työn kannalta, C) taloudellinen resurssikysymys vai D) jokin muu syy, jos niin mikä?

Täsmennyksenä vielä, että tämä asia kiinnostaa itseäni oikeusturvakysymyksen vuoksi. Ei ole todellakaan aivan sama mitä potilaasta/asiakkaasta kirjataan koska niihin teksteihin pahimmillaan tukeudutaan liian ”sinisilmäisesti” ja parhaimmillaan kirjaukset tukevat potilaan/asiakkaan prosessin etenemistä suotuisaan eli hyvän elämän ja hyvinvointia edistävään suuntaan. Ja sanoilla on suuri merkitys.

Lisäksi tämä teema kiinnostaa siksi, että nk. rakenteellisen kirjaamisen tullessa alalle olemassa oleva ja käytettävä tieto pirstaloituu, hajaantuu, mikä näkyy työntekijän tasolla niin ettei löydä etsimäänsä helposti käytettävästä tietojärjestelmästä ja potilas joutuu surffailemaan tietojensa perässä useamman omakantamerkinnän takaa etsien. Samalla potilaan/asiakkaan kanssa käytettävä aika on julkisella puolella vähentynyt näiden järjestelmien vuoksi. Eli kun potilaan/ asiakkaan kanssa käytettävä aika on potilastietojärjestelmien mukaan tultua mitä ilmeisemmin vähentynyt ja ilmeisesti vähenee jatkossakin (?), niin tulisiko ammatillisissa opinnoissa panostaa enemmän eettisiin ja kohtaamistaitoihin? Voisiko näin välttyä (turhilta) epäselvyyksiltä ja kohdistuisiko näin käytettävissä oleva aika aiempaa asianmukaisemmin samalla luottamuksen ja yhteisymmärryksen ilmapiiriä luoden? Vai mitä tulisi tapahtua, että nykyisissä ja tulevaisuudessa vallitsevissa olosuhteissa potilas-/asiakastyön niin kutsuttu ”häiriökysyntä” vähenisi ja potilas-/asiakastyytyväisyys lisääntyisi?