psykoterapeutti

Haastatteluja, joihin olen osallistunut

Posted on Updated on

“Lasinen lapsi” arjessa – kohtaa ja auta

Posted on Updated on

Kesä alkaa taittua syksyksi ja lapset palailevat päiväkoteihin tai koulutyön ääreen. Päivähoidon ja koulujen henkilöstö on näköalapaikalla lasten ja nuorten hyvinvointikysymyksissä. Mutta myös jo ennen koulun alkua ja koulun alettua naapurit, sukulaiset, ystävät.

Kuvalähde: OpenCliparts-Vectors Pixabay.com

Yksi hyvinvointikysymys liittyy “lasisen lapsuuden” kokeviin. Lasisessa lapsuudessa on kyse vanhempien liiallisesta alkoholin käytöstä, josta on usein lapsen kasvulle ja kehitykselle sekä myös myöhemmissä elämänvaiheissa haittaa. Huomataanko heidät? Tulevatko he kohdatuiksi ja autetuiksi? Vai jäävätkö he edelleen yksin peläten ja häveten lähtökohtiaan? Mahdollistuuko aikuisiällä riittävä apu ja tuki, mikäli lapsuudessa ei ole ne mahdollistuneet?

Kuvalähde: Gerd Altmann Pixabay.com

Seinäjokelainen Merja Perälä on avannut omia kokemuksiaan Hirsitalon emäntä– blogissaan, joka on sittemmin siirtynyt kuvaamaan nykyaikaa Kodin kuvalehden-sivustolle. Tämä hänen rohkea ulostulonsa on ylittänyt uutiskynnyksen. Kokemuksissaan hän avaa lapsuuden aikaisia kokemuksia ja sitä, miten lasinen lapsuus on vaikuttanut tai vaikuttaa nykyhetkeen aikuisuudessa. Perälä on rohkeasti omalla esimerkillään esillä, tuoden toivoa lasisesta lapsuudesta toipujille ja kertoen yrittävänsä tarjota omille lapsilleen erilaisen lapsuuden.

Kuvalähde: Gerd Altmann Pixabay.com

Lasinen lapsuus on teema, josta on paljon tietoa. A-Klinikkasäätiön ylläpitämältä “Lasinen lapsuus”-verkkosivulta löytyy runsaasti aiheeseen soveltuvaa luettavaa ammattilaisille, mutta myös muille aiheesta kiinnostuneille. Lasisesta lapsuudesta aika-ajoin putkahtaa myös mainoksia mediaan herättelemään ensi sijaisesti aikuisia, toisinaan myös antamaan infoa lapsille sekä nuorille. Yksi esimerkki on vuonna 2012 esillä ollut  ja uutiskynnyksen ylittänyt A-klinikkasäätiön mainos, jossa lasten juopottelevat vanhemmat olivat hirviöitä. Mainos herätti kiinnostusta myös yhdysvalloissa. Myös kauhistelua se sai osakseen, kun taas vuonna 2014 julkistettu ja jälleen uutiskynnyksen ylittänyt Orpokoti mainoselokuva sai ylistystä ja palkittiin parhaana yhteiskunnallisena mainoselokuvana.

Kuvalähde: Andreas Wohlfahrt Pixabay.com

Kun kohtaat jatkossa lasisen lapsen, pysähdythän hetkeksi kohtaamaan hänet, auttaen häntä eteenpäin auttajien luo? Ole hänelle luottoaikuinen, joka uskaltaa kysyä, sillä suojaavia tekijöitä puuttuu eniten niiltä, joilla aikuisten alkoholin käyttö on aiheuttanut haittoja. Ja kun lasisen lapsuuden kokeneena aikuisena tunnistat lasisen lapsuuden haittaavan elämääsi, etsiydythän sinulle soveltuvan avun piiriin, tarvittaessa sosiaali- ja/tai terveydenhuollon ammattilaisten tuella. Apua ja tukea on suomalaisessa yhteiskunnassa edelleen saatavilla. Koskaan ei ole myöhäistä saada onnellinen lapsuus, mikäli on valmis muutokseen ja työstämään menneisyyden kokemukset voimavaroiksi. 

Terapeutillako on väliä?

Posted on Updated on

Kuten olen ilmaissut edellisessä kirjoituksessani “psykoterapeuttiuden noviisiaika alkanut”, olen tällä hetkellä niin kutsuttu noviisi psykoterapeutti, joka jokaisella istunnolla oppii uutta asiakkaasta, tämän vuorovaikutustyylistä ja opettelee yhdessä asiakkaan kanssa uutta. Ja samalla poisopin itsekin aiemmasta tavastani tehdä työtä. Toisaalta, en ole mikä tahansa terapeutti, sillä olen vahvalla sosiaali- ja terveydenhuollon ammattikoulutus- ja työkokemuksella varustettu ja Valviran hyväksymä psykoterapeutti, en terapeutti. Tämä tarkoittaa sitä, että minun ja muiden psykoterapeuttien toimintaa valvotaan, toisin kuin terapeuttien. Ja meitä psykoterapeutteja yhdistää tietyt taustakoulutusvaatimukset.

Huomion arvoista on, että vuodesta 2012 alkaen psykoterapeuttikoulutusta järjestävät yliopistot ja käytännössä tarkistavat koulutukseen hakevien taustakoulutus- ja työkokemuspätevyyden. Tästä on tarkemmin Valviran kotisivulla. Suomessa psykoterapeutti koulusta järjestetään kuudessa yliopistossa. Itse olen Itä-Suomen yliopiston ja Lyhytterapiainstituutin kasvatti. Psykoterapeutti vai terapeutti kysymykseen liittyen löysin hyvän, selventävän artikkelin Suomen terveystalon sivulta. Myös sen mukaan sillä on merkitystä, mikä koulutus psykoterapeuttisessa suhteessa työskentelee. Usein, psykoterapeuttien työtä tukee myös muiden ammatin edustajia, kuten kyseisessä artikkelissa mainitaan esimerkkinä.

Psykoterapeutin työssä kysymys on siitä, mitä ja miten erilaisia vuorovaikutuksen elementtejä tutkaillaan ja tarpeen mukaan kehitetään yhdessä uusien tapojen muodostumiseksi ja mielentilan kevenemiseksi. Työ perustuu luottamukseen siitä, ettei asiakasta jätetä yksin edes silloin, kun hän on heikoimmillaan. Ja siihen, että psykoterapeuttina kehitän jatkuvasti omaa osaamistani saamani palautteen perusteella. Siihen tarvitaan asiakkaan rohkeutta ottaa -ei niin mukavia asioita- psykoterapeuttiin liittyen myöskin puheeksi. Ja psykoterapeutti voi kehityskohteitaan käsitellä myös säännöllisessä työnohjauksessa työnohjaajansa kanssa.

Psykoterapeutin rooli ei ole helppo. Hänen tulee olla riittävän lähellä asiakastaan, mutta myös tarpeeksi etäällä. Kyseessähän ei ole ystävyyssuhde. Tähän liittyen Anna-lehti julkaissut artikkelin “Hyvä psykoterapeutti on luotettava ja empaattinen – mutta voiko omasta psykoterapeutista tulla liian läheinen?” Koen nyt aloittaneena psykoterapeuttina, että aiemmissa työtehtävissä, esimerkiksi ihmisten palvelutarpeiden arvioijana ja päätöksentekijänä on ollut psykoterapeuttityöhön verrattuna vähemmän painetta pohtia ja pitää huoli siitä, ettei anna väärää signaalia asiakkaalle. Huomionarvoista myös se, että koska psykoterapeutti on itsekin ihminen, koskee häntä samat lainalaisuudet kuin asiakkaitaan; elämänkriisit, avuntarpeet, mahdollisesti omaehtoiset terapiakäynnit ja vähintääkin koulutuksen aikainen psykoterapia. Jokaisella psykoterapeutilla on siis kokemusta siitä, mitä on olla itse psykoterapiassa.

Yt, Minna