psykoterapia
Sote-uudistuksen synnytystalkoista
Liki 20 vuotta sitten muistan alkaneen sote-uudistuksen jargoniat… ja liki yhtä kauan olen saanut asiakasrajapinnassa kuulla, havaita ja itsekin kokea ettei jargoniat ole tuottanut luvattuja asioita. Tässä on ”Kuinka tehdä sote-palveluissa parempia asioita, ei vain vanhoja asioita paremmin?” tekstistä häiriökysyntään perehtyneen Hermanni Hyytiälän kiteytys siitä, mitä tulisi tapahtua sote-alalla olevan häiriökysynnän vähentymiseksi:
”Häiriökysynnän vähentämisessä keskeistä on organisoida työ sote-palveluissa asiakaslähtöisesti siten, että asiakkaan tarve voidaan ratkaista yhden palvelukäynnin aikana aina, kun se on mahdollista. Asiakaslähtöisten ja pitkien hoitosuhteiden turvaamiseksi palveluiden etulinjan resursseja tulisi vahvistaa luomalla moniammatillisia sote-tiimejä ja mahdollistaa se, että kokeneita erikoislääkäreitä tai eri alojen ammattilaisia olisi enemmän ja helposti käytettävissä perusterveydenhuollossa. Sote-palveluiden osaava ja monimuotoinen “etulinja” on edellytys häiriökysynnän vähentämiselle.Asiakkaiden tarpeiden ymmärtäminen ja päätöksenteon integrointi arjen työhön on tärkeää, koska silloin voidaan saada apua yksittäisissä palvelutapahtumissa joustavasti ja moniammatillisesti. Kaukana arjen työstä olevista hierarkkisista päätöksentekorakenteista, jäykistä etu- ja takalinjaan perustuvasta työjaosta ja palveluiden standardoinnista tulisi luopua, koska silloin on vaikeampi sovittaa toimintaa asiakkaiden muuttuviin tarpeisiin, ja riski häiriökysynnän syntymiselle kasvaa.Jotta voimme organisoida työn sote-palveluissa asiakaslähtöisesti, tarvitsemme häiriökysynnän ilmiön huomioivaa ekonomia-ajattelua. Valmistavassa teollisuudessa organisaatio yksin määrittelee valmistettavien tuotteiden laadun, mutta palveluissa laadun määritelevät asiakas ja organisaatio yhdessä.Laatu ja tehokkuus ovat itse asiassa sama asia, toista ei ole ilman toista. Sote-palveluissa kyse ei ole vain asioiden tehokkaasta tuottamisesta, vaan erityisesti vuorovaikutuksellisesta kyvykkyydestä kohdata asiakkaan yksilöllinen tarve. Näin toimimalla palveluorganisaation työntekijöiden työkuorma ei kasva jatkuvasti, kustannukset pysyvät hallinnassa, palvelu on saatavilla ja asiakkaat ovat tyytyväisiä.”
Ja kyllä, tätä mielessäni ja kokemuksellisesti lämpimästi komppaan. Vaaditaan toki rutkasti rohkeutta jättää taakse vanha ”turvalinen” ja ”räjäyttää” olemassa oleva hierarkkinen, pirstaleinen ja siiloja sisältävä järjestelmä. Tarvitaan myös rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta rakentaa kaikki alusta yhdessä palvelukäyttäjien, heidän tarpeitaan vastaava malli, jossa järjestelmä sopeutuu palvelukäyttäjän tarpeisiin eikä päinvastoin, sillä systeemin on tarkoitus olla käyttäjäänsä, ei systeemiä varten.
Haastatteluja, joihin olen osallistunut
- Laitan tämän 3.5.2021 Etelä-Karjalan radiossa julkaistun jutun tänne osoituksena siitä, että maailma muuttuu useimmiten pieni pala kerrallaan. Ja joka tapauksessa tarvitaan vähintään yksi joka laittaa muutosta liikkeelle vaikka olisikin alakynnessä. Tässä tapauksessa olin minä ja kaksi muuta: Kolmen työntekijän alkuunpanema palkkaselvitys paljasti 30 miljoonan maksamattomat palkat Tässä on myös samaisesta haastattelusta Ylen sivustolla 6.5.2021 julkaistu verkkouutinen, kuitenkin sisällöltään hieman erilainen. Toimittajana Ville Toijonen Etelä-Karjalan radiosta.
- Anna.fi verkkolehden haastattelu (19.8.2019) teemalla alistavan parisuhteen vaaran merkit
- Anna.fi verkkolehden haastattelu (19.8.2019) julkaistu 25.8.2019 teemalla puolison alistaminen on henkistä väkivaltaa
”Lasinen lapsi” arjessa – kohtaa ja auta
Kesä alkaa taittua syksyksi ja lapset palailevat päiväkoteihin tai koulutyön ääreen. Päivähoidon ja koulujen henkilöstö on näköalapaikalla lasten ja nuorten hyvinvointikysymyksissä. Mutta myös jo ennen koulun alkua ja koulun alettua naapurit, sukulaiset, ystävät.
Yksi hyvinvointikysymys liittyy ”lasisen lapsuuden” kokeviin. Lasisessa lapsuudessa on kyse vanhempien liiallisesta alkoholin käytöstä, josta on usein lapsen kasvulle ja kehitykselle sekä myös myöhemmissä elämänvaiheissa haittaa. Huomataanko heidät? Tulevatko he kohdatuiksi ja autetuiksi? Vai jäävätkö he edelleen yksin peläten ja häveten lähtökohtiaan? Mahdollistuuko aikuisiällä riittävä apu ja tuki, mikäli lapsuudessa ei ole ne mahdollistuneet?
Seinäjokelainen Merja Perälä on avannut omia kokemuksiaan Hirsitalon emäntä– blogissaan, joka on sittemmin siirtynyt kuvaamaan nykyaikaa Kodin kuvalehden-sivustolle. Tämä hänen rohkea ulostulonsa on ylittänyt uutiskynnyksen. Kokemuksissaan hän avaa lapsuuden aikaisia kokemuksia ja sitä, miten lasinen lapsuus on vaikuttanut tai vaikuttaa nykyhetkeen aikuisuudessa. Perälä on rohkeasti omalla esimerkillään esillä, tuoden toivoa lasisesta lapsuudesta toipujille ja kertoen yrittävänsä tarjota omille lapsilleen erilaisen lapsuuden.
Lasinen lapsuus on teema, josta on paljon tietoa. A-Klinikkasäätiön ylläpitämältä ”Lasinen lapsuus”-verkkosivulta löytyy runsaasti aiheeseen soveltuvaa luettavaa ammattilaisille, mutta myös muille aiheesta kiinnostuneille. Lasisesta lapsuudesta aika-ajoin putkahtaa myös mainoksia mediaan herättelemään ensi sijaisesti aikuisia, toisinaan myös antamaan infoa lapsille sekä nuorille. Yksi esimerkki on vuonna 2012 esillä ollut ja uutiskynnyksen ylittänyt A-klinikkasäätiön mainos, jossa lasten juopottelevat vanhemmat olivat hirviöitä. Mainos herätti kiinnostusta myös yhdysvalloissa. Myös kauhistelua se sai osakseen, kun taas vuonna 2014 julkistettu ja jälleen uutiskynnyksen ylittänyt Orpokoti mainoselokuva sai ylistystä ja palkittiin parhaana yhteiskunnallisena mainoselokuvana.
Kun kohtaat jatkossa lasisen lapsen, pysähdythän hetkeksi kohtaamaan hänet, auttaen häntä eteenpäin auttajien luo? Ole hänelle luottoaikuinen, joka uskaltaa kysyä, sillä suojaavia tekijöitä puuttuu eniten niiltä, joilla aikuisten alkoholin käyttö on aiheuttanut haittoja. Ja kun lasisen lapsuuden kokeneena aikuisena tunnistat lasisen lapsuuden haittaavan elämääsi, etsiydythän sinulle soveltuvan avun piiriin, tarvittaessa sosiaali- ja/tai terveydenhuollon ammattilaisten tuella. Apua ja tukea on suomalaisessa yhteiskunnassa edelleen saatavilla. Koskaan ei ole myöhäistä saada onnellinen lapsuus, mikäli on valmis muutokseen ja työstämään menneisyyden kokemukset voimavaroiksi.